Yleistä Suunnistusasiaa
Ohjeita kyyn, mehiläisen ja ampparin
varalle.
Suunnistus sopii kaikenikäisille,
nuorille
ja vanhemmille, miehille ja naisille sekä lapsille. Suunnistus on liikkumista
kohteesta toiseen parhaaksi arvioitua reittiä pitkin karttaa ja
kompassia hyväksi käyttäen.
Suunnistus on siinä mielessä hyödyllinen juttu, koska se
kasvattaa ainakin logiikkaa, eli päättelykykyä; kuntoa tottakai
ja juoksunopeutta sekä todistetusti muistamiskykyä.
Kohteita nimitetään yleisesti rasteiksi. Yleisesti ratamestari
merkitsee rastin vaikka näin: pistekumpare, itäsivu. Tämä
siis tarkoittaa, että rasti on kyseisessä paikassa itäpuolella.
Tai puolestaan: pieni jyrkänne, alla. Joka tarkoittaa että rasti
on pienen jyrkänteen alapuolella.
Jos taas rastimääritteenä on piirretty musta kolmio, luku 2.5 ja
eteläpuoli, se taas on: Kivi, joka on 2,5 metriä korkea ja sen
eteläisellä puolella on rasti.
Suunnistuksessa tärkein apuväline on kartta. Maastossa
eteneminen perustuu kartan lukemiseen ja karttamerkkien
tulkintaan ja kartan vertaamiseen lähimaastoon.
Kompassia tarvitaan, kun otetaan suuntaa, mitataan välimatka tai halutaan varmistaa
oikea suunta. Maastossa edetään harvoin pelkästään
kompassisuunnan avulla, koska Suomen kartat ovat tarkkoja ja
korkealaatuisia sekä maasto aika pienipiirteistä. Yleisesti
kartta on piirretty 1:10000, eli siis
1 cm kartalla on 100 metriä maastossa.
Jotta oppii suunnistamaan, niin on osattava seuraavia asioita:
A) Osattava lukea karttaa ja tiedettävä, mitä eri symbolit kartalla ovat.
B) Osattava kulkea suunnassa maastossa.
C)
Osattava mitata ja arvioida matkaa sekä etäisyyksiä,
esimerkiksi sähkölinjan vieressä on oja, jolle pitää kääntyä.
D) On osattava katsoa maastosta, mikä pylväs on ojaa lähinnä.
ENTÄ, JOS KYY,
AMPIAINEN TAI MEHILÄINEN ISKEE?
Kyyn puremaan on syötävä, niin pian kuin mahdollista, kyypakkauksen kaikki kolme
tablettia ja hakeuduttava lääkäriin, vaikka ei tuntisi oloaan
huonoksi. Ampiaisten ja mehiläisten kohdalla ei aikuiselle yksi
tai kaksi pistoa ole vaaraksi yleensä. Jos olet allerginen kyylle ja ampiaisen tms.
pistoille, ota / pyydä ottamaan aina
yhteyttä lääkäriin. Lääkärin puoleen on syytä kääntyä myös, jos
yli 10 ampiaista
on pistänyt eri puolille kehoa.*
(* = Ampiainen tekee maapesän kannonjuurakkoon, kallionkoloon,
vanhaan lahokantoon tai kivenkoloon, joten näihin paikkoihin on
syytä suhtautua varovaisesti.)
Terveelle aikuiselle ei yksi
ampiaisenpisto ole vaarallinen polttamisesta huolimatta. Jos
näet amppari pistää vaikka sormeen niin yksi hyvä keino
lieventää polttavaa pistosta on pitää sitä kättä tai raajaa kylmässä
vedessä, esim. vesimontussa tai ojassa, jossa on vettä. Kyyn purtua on aina keskeytettävä suunnistus, palattava
maaliin ja mentävä lääkäriin varsinkin, jos ei tahdo saada ilmaa
tai puremakohta turpoaa tai muuten tulee huono olo kuten
oksentelua tai huimausta. Kyyn pureman tunnistaa punoittavasta
ihosta ja siinä toisistaan noin yhden sentin etäisyydellä olevat
hampaanjäljet ihossa. Huom! myrkkyä ei saa imeä pois, kuten
ennen tehtiin!
Entäs hirvikärpäset? Näitä tapaa varsinkin hirvien asuttamilla
alueilla ja ne ovat hirvieläinten loisia. Tosin joskus ne
erehtyvät ja tulevat ihmisen hiuksia kutitteleen. Vaarallinen ei
ole ihmiselle vaikka voikin purra. Hyvä keino näitä otuksia
vastaan onkin tiivis päähine kuten lippalakki.
Seuraavassa Muutamia Hyviä
Suunnistusvinkkejä
Käytä aikasi oikein:
- Ajattele ensin ja tee vasta sitten päätökset, eli ole
huolellinen.
- Juokse, kun olet varma reitistä.
- Muista, että kun olet rastiympyrän sisällä kartalla katsoen,
niin ala tarkkailemaan maastoa, rasti on usein lähellä.
- Jos tapahtuu jotain poikkeavaa, kuten äkillinen ukkonen tai
sinua pisti ampiaiset tai kyy, niin saat keskeyttää (varsinkin
kyyn purtua), se ei ole
mikään häpeällinen asia, koska kokeneetkin keskeyttävät aina
toisinaan.
Suunnittele reitti jota meinaat käyttää. Jos olet
epävarma, kulje maastossa selvästi näkyviä kohteita kuten
kuviorajoja, polkuja, ojien varsia ja niin edelleen.
Polkua tai muuta vastaavaa pitkin on usein edullisempaa juosta sama matka rastilta 2 rastille 3 kuin vastaavasti ryteikössä rämpien lyhyempi matka.
Oma kunto ratkaisee, haluatko kiertää mäen vain mennä sen ylitse. Juokse selkeät osuudet, kuten hiekkatiet, polut; hidasta heti, kun kartanluku käy vaikeaksi.
Lapsille on hyvä opettaa, että kalliot voivat olla vaarallisen
liukkaitakin kuten myös se, että jyrkänne ei ole leikkipaikka.
Kisoissa vaaralliselle jyrkänteelle meno (merkin koodi
201)
johtaa hylkäämiseen. Samoin hylkäystuomio voi tulla esim.
kielletylle alueelle menemisestä tai pellolle menemisestä.
Viljelty pelto on kirkkaankeltaisella pohjalla merkitty, jossa
on
mustaa pisterasterointia (merkin koodi
415) Myös hiekkakuoppien
reunoilla on oltava varovainen, koska löyhä hiekkamaa voi lähteä
luistamaan alta.
Mieti, mikä varoittaa reitiltä eksymisestä. Etene välitavoitteesta seuraavaan tyyliin: ensin suuntana iso kivi, siitä eteenpäin isolle männylle, siitä ojaa pitkin kiviaidan luokse jne. Muista osata arvioida matka vaikka tienristeyksestä tieltä lähtevään huonoon polkuun.
Valitse reitillesi "pysäyttäjiä" vaikka: "Jos menen tuon ojan yli, olen mennyt liian pitkälle jo kartalla" tai: "Jos tulen polulle, ohitin jo kuopan (rastipaikkana)".
Rastina käytetään nykyisin rastilippua, joka on kolmelta sivulta
puoliksi oranssi ja puoliksi valkoinen (vertaa tällä sivulla
olevaan pikkukuvaan). Itse olen nähnyt rastimerkkinä joskus vanhan
metallisangon, jossa on oranssi ja valkoinen väritys.
Nykyajan rastiliput jo sen verta kehittyneitä, että ne pimeässä
heijastavat valoa.
Rastille
tultaessa laita emit-laite (oma, tai seuralta saatava vuokraemit) rastilla olevaan, emitille varattuun
laitteeseen. Jokaisella rastilla on oma numeronsa. Yleensä lähtö-/maalipisteessä
olevan laitteen tunnusnumero on 250. Kun olet "merkannut" oman
emit-laitteesi, se voi olla joko oma jonka saa noin 50 eurolla,
tai vuokraemit, niin väistä mahdollisia toisia rastille
tulijoita sivummalle.
Ja
lopuksi vielä kokeneemmille: Suunnista itse, toista seuraamalla
voi eksyä totaalisesti. Alkavan suunnistajan ei kannata valita
vaikeaa rataa, mielenkiinto ja innostus voi lakata jopa liiasta
haasteesta. Helpoin rata on tehty siten, että rastille pääsee
yleensä jotain maastonkohtaa seuraamalla, vaikka polkua
pitkin tai kuviorajaa seuraamalla. Kun aloitat
ekaa kertaa suunnistamista, niin kokeile helppoa rataa ja
suunnista vaikka kaverin kanssa.
Entisestä tavasta merkitä radan vaikeus tyylillä A, B, C ja H on
luovuttu lähes täysin. Sen sijaan puhutaan tyyliin: "Keskipitkä,
helppo" ja "Keskipitkä, vaikea". Sen sijaan lasten radat eli
rastireitti ja tukireitti yhä lyhennetään tyylillä RR ja TR.
Kannattaa huomata, että suunnistajat ovat mukavaa
porukkaa ja jos ei usko, niin kyllä sen huomaa ajan myötä
kun useammin käy suunnistamassa. Niin ja jokainen suunnistaa
oman kunnon mukaan, eli jos ei jaksa juosta, niin
kävelee vaikka, ei siinä ole hävettävää.