Suunnistus sopii kaikenikäisille, nuorille ja vanhemmille, miehille ja naisille.
Suunnistus on liikkumista kohteesta toiseen parhaaksi arvioitua reittiä pitkin
karttaa ja kompassia hyväksi käyttäen. Kohteita nimitetään yleisesti rasteiksi.
Yleisesti ratamestari merkitsee rastin vaikka näin: pistekumpare, itäsivu. Tämä
siis tarkoittaa, että rasti on kyseisessä paikassa itäpuolella. Tai puolestaan:
pieni jyrkänne, alla. Joka tarkoittaa että rasti on pienen jyrkänteen alapuolella.
Jos taas rastimääritteenä on piirretty musta kolmio, luku 2.5 ja eteläpuoli,
se taas on: Kivi, joka on 2,5 metriä korkea ja sen eteläisellä puolella.
Suunnistuksessa tärkein apuväline on kartta. Maastossa eteneminen perustuu
kartan lukemiseen ja karttamerkkien tulkintaan ja kartan vertaamiseen lähimaastoon.
Kompassi tarvitaan, kun otetaan suuntaa tai halutaan varmistaa oikea suunta. Maastossa
edetään harvoin pelkästään kompassisuunnan avulla, koska Suomen kartat ovat tarkkoja
ja korkealaatuisia sekä maasto aika pienipiirteistä.
Jotta oppii suunnistamaan, niin on osattava seuraavia asioita: Osattava lukea karttaa
ja tiedettävä, mitä eri symbolit kartalla ovat. Osattava kulkea suunnassa maastossa.
Osattava mitata ja arvioida matkaa sekä etäisyyksiä, esimerkiksi sähkölinjan vieressä on
oja, jolle pitää kääntyä. On osattava katsoa maastosta, mikä pylväs on ojaa lähinnä.
Käytä aikasi oikein Ajattele ensin ja tee vasta sitten päätökset. Ole huolellinen.
Juokse, kun olet varma reitistä. Muista, että kun olet rastiympyrän sisällä kartalla
katsoen, niin ala tarkkailemaan maastoa, rasti on usein lähellä. Jos tapahtuu
jotain
poikkeavaa, kuten äkillinen ukkonen tai sinua pisti ampiaiset tai kyy, niin saat
keskeyttää, se ei ole mikään häpeällinen asia, koska kokeneetkin keskeyttävät
aina toisinaan. Kyyn puremaan on syötävä ns. kyypakkauksen joko kaikki kolme
tablettia ja noudatettava pakkausselostetta, sama pätee ampiaisiin.
Koska tämä aihe on laaja, laadin siitä oman sivunsa tänne.
Suunnittele reitti jota meinaat käyttää. Jos olet epävarma,
kulje maastossa selvästi näkyviä kohteita kuten kuviorajoja, polkuja, ojia.
Polkua pitkin on edullisempaa juosta sama matka kuin vastaavasti ryteikössä.
Oma kunto ratkaisee, haluatko kiertää mäen vain mennä sen ylitse. Juokse selkeät
osuudet, kuten hiekkatiet, polut; hidasta heti, kun kartanluku käy vaikeaksi.
Lapsille on hyvä opettaa, että kalliot voivat olla vaarallisen liukkaitakin
kuten
myös se, että jyrkänne ei ole leikkipaikka.
Mieti, mikä varoittaa reitiltä eksymisestä. Etene välitavoitteesta seuraavaan
tyyliin: ensin suuntana iso kivi, siitä eteen päin isolle männylle, siitä ojaa pitkin
kiviaidan luokse jne. Muista osata arvioida matka vaikka tienristeyksestä tieltä lähtevään
huonoon polkuun. Valitse reitillesi "pysäyttäjiä" vaikka: "Jos menen tuon ojan yli, olen
mennyt liian pitkälle jo kartalla" tai: "Jos tulen polulle, ohitin jo kuopan
(rastipaikkana)".
Rastipaikalle tultaessa. Rastin tunnusväri on neliö, joka koostuu kahdesta kolmiosta
joista toinen on valkoinen ja toinen oranssi. Itse olen nähnyt rastimerkkinä joskus vanhan
metallisangon, jossa on oranssi ja valkoinen väritys. Rastille tultaessa laita emit-laite
rastilla olevaan, emitille varattuun laitteeseen. Jokaisella rastilla on oma numeronsa.
Yleensä lähtö-/maalipisteessä olevan laitteen tunnusnumero on 250. Kun olet "merkannut"
oman emit-laitteesi, se voi olla joko oma jonka saa noin 50 eurolla, tai vuokraemit, niin
väistä mahdollisia toisia rastille tulijoita sivummalle.
Ja lopuksi vielä kokeneemmille: Suunnista itse, toista seuraamalla
voi
eksyä
totaalisesti.
Alkavan suunnistajan ei kannata valita vaikeaa rataa, mielenkiinto
ja
innostus voi lakata liiasta haasteesta.
Helpoin rata on tehty siten, että
rastille pääsee
yleensä jotain maastonkohtaa seuraamalla, vaikka
polkua
pitkin tai kuviorajaa seuraamalla.
Omista suunnistusmuistoistani kerron sivulla Minun Suunnistusmuistoni.